Henkilö
Rakennus tai alue
Teollisuus
Merenkulku

Frans Österblom.
Runoilija, valokuvaaja, opettaja.

Ah, sinä pelokas arkiviisaus, ällös pelkää
vaikka purjehdimme kohti kaukaisia rantoja
ja etsimme uusia, kirkkaita reittejä!

Ehkäpä kaiken hulluuden keskeltä
löydämme myös siemenen, mehukkaan hedelmän
– siitä saamme elinvoimaa.

(vapaasti suomentanut Jarmo Kujala)

Miks´ syömmein sykkii, miks´ askel kulkee kepeästi,
miks´ sieluin kirkastuu?
Näenhän kotikyläni, armaan kotiseutuni,
sen laihat pellot.

Kuulen ääniä impyen soitosta
ja lehmänkellon kilinästä,
sulosointuja lapsuuteni viattomista leikeistä
ja nuoruuteni valoisista tarinoista ja lauluista!

(vapaasti suomentanut Jarmo Kujala)

Sortovalta voipi aatteen,
vapaan sanan
hetkeks’ tukahduttaa.
Mut ihmislapsen mieltä
eivät mitkään kahleet
pysty hallitsemaan.
Terveenä ja voimakkaana
se virtaa
kuin koivun mahla,
eikä raja-aitoja näy missään.

(vapaasti suomentanut Jarmo Kujala)

Kastepisara (Saga-tyttärelle)

Seison vuoteesi vieressä, oma keijukaiseni.
Tunnen itseni ikionnelliseksi.
Vartalosi nytkähtää.
Untako näät, mun pienoiseni?

Uneksitko olevasi ruusunnuppu
joka aukeaa
joka värikkäänä avautuu
ja iskee silmää auringolle.

Ihanasti, kauniisti,
värikkäästi loistat
– eihän läsnäoloni vaan
turmele sun ihanuuttas.

Kehtolaulu (Frey-pojalle)

Jumalan luomat auringonsäteet
virtaavat kammariin
siunaten poikaani.
Näen sinusta suuria unia,
pilttini, oma veikkoseni.
Olen iloinen,
että sinä olet olemassa.

Kasva voimakkaaksi ja terveeksi,
vapaaksi kuin tunturin kotka luonnon helmassa.
Ole hyvä ja rehellinen,
tee työtä ahkerasti
Seiso ryhdikkäänä elämän myrkyissä.

(vapaasti suomentanut Jarmo Kujala)